lauantai 14. elokuuta 2010

Rautaa ja petroolia Puhoksessa ynnä kaksipyöräisten juhlaa Puruveden rannalla

Puhoksen perinnekonepäivistä on tullut suosittu kesäinen käyntikohde. Vanha tekniikka herättää nostalgisia muistoja ja monesti siellä tapaa myös vanhoja tuttuja, jotka ovat kesälomamatkallaan entisillä synnyinsijoilla.



Helteisen kesän aikana ei ole tullut paljonkaan kulutettua aikaa tietokoneen vieressä. Uusia kuvatallenteita on kyllä otettu katseltaviksi paljonkin. Niihin voi palata sitten, kun pimenevät illat ja sään kylmeneminen talven odotuksessa ovat esissä. Matkojakin on tullut tehtyä. Niistäkin tulee aineistoa tälle foorumille vielä lähiviikkoina. Tämänkertaisessa blokissa on otoksia perinnekonepäiviltä ja Ponutaival-tapahtumakin on mukana muutaman valokuvan verran.

Tämän kesän perinnekonetapahtuma toteutettiin pääosin kiteeläisvoimin. Aikaisempina kesinä koneita on tuotu Puhokseen Pohjanmaata myöten. Tässä ovat kiteeläisen Jari Hirvosen apumoottoripolkupyörät. Ajokunnossa ovat molemmat. Kohta sotien jälkeen ennen 60-70-lukujen varsinaista mopokautta näilläkin huristeltiin asioita hoitelemassa.

Vaasan Moottoritehtaan Olympia-maamoottoreita on tässä edustava kokoelma.

Etelä-Suomesta kotoisin oleva harrastaja oli tuonut paikalle upeita Indian-merkkisiä jenkkipyöriä. Hienoon kuntoon entisöity Chief 1200-malli on vuodelta 1946.

Trabant-automerkin tarina päättyi, kun sosialistinen leiri romahti ja Itä-Saksana tunnettu DDR liitettiin Saksan liittotasavaltaan. "Trabi" on nyt kulttiauto ja sen keräilyarvo on suuri. Kuvassa näkyy entisöidyn ajokin ilmajäähdytetty kaksitahtikone. Konepellin alla on tilaa huoltotöillekin.

Markku ja Kalle Hurskainen ovat voimahahmoja Puhoksen tapahtuman järjestäjinä. Tässä Markku Ritva-puolisonsa kanssa. Katse on jo suunnattu eteenpäin, ehkä mielessä ovat jo tulevien vuosien perinnekonepäivät.

Oma panokseni oli tänä vuonna vanhan moottoripyörän ja maamoottorin vienti koneitten rivistöön. Tässä kiteeläinen Toivo Halttunen tahkoaa puukkoa hupimielessä rakentamallani moottori-tahkoyhdistelmällä.

1950-luvun alkuvuosina tuotiin Amerikasta pieniä määriä Ford-traktoreita. Harry Fergusonin kanssa riitaanpäättyneen yhteistyön jäljiltä tämä Ford-malli muistuttaa suuresti "harmaa"-Ferkku nimellä tunnettuna brittikoneita. Fordin insinöörit olivatkin muotojen ja muun tekniikan takana. Englantilaisen Harryn keksintö oli painonsiirrolla varustettu kolmipistehydrauliikka. Pitkässä oikeudenkäynnissä Ford joutui lopulta maksumieheksi, mutta kehitti pian kokonaan uuden malliston. Vuodesta 1952 lähtien siitä tuli Suomessakin paljon myyty ja arvostettu maatalouden työjuhta.

Zetor 25-mallit olivat hyvin yleisiä traktoreita 1950-luvun Suomessa. Tsekkimerkki oli vapaasti saatavissa, kun itätuontia ei rajoitettu. Hankkija myikin parhaimpina vuosina jopa nelisentuhatta uutta säksättäjää suomalaisviljelijöille. Tämän alkuperäiskuntoisen 25K-mallin omistaja on Kalle Markunpoika Hurskainen.

Tässä on se "Harmikki", "Pikku-Ferkku" tai "Pikkuharmaa"-lempimilläkin tunnettu Ferguson TE-20. Ahkeraa työmyyrää toimitettiin 1950-luvun alkuvuosina bensiini- petrooli- tai dieselkäyttöisinä. Uusi 35-malli esiteltiin vuonna 1956. Tämä kesällä 2010 Puhoksessa mukana ollut yksilö on vielä alkuperäisissä maaleissaan.

Nostalgiaa se on tämäkin: Hurskaisten vanha "porilainen" ja puimakone kauranpuinnissa vanhaan malliin. Tuttua ja koettua puuhaa tuokin on monelle paikalla ja katsomossa olleelle.

Kiteeläinen erikoisuus on tämä steelpan-orkesteri. Suomessa melko harvinaisen soittimen osaava valmistajakin on kiteeläinen mies, Simo Tiainen. Etelä-Amerikassa hyvinkin tunnettu instrumentti on tämän orkesterikokoonpanon soittimina. Steely Wonder-yhtyettä on kouluttanut ja johtaa tässäkin Tuula Tiainen, Simo Tiaisen musiikinopettajapuoliso.

"Mikäs sen kauniimpoo ois": Nuorenparin kuvitteellinen matka lypsylle taittuu rattoisasti "piikkilangankiristäjällä", jonka virallinen nimi taisi olla Valmet 15.

Sitten muutama kuva tämän kesän Ponutaival-kokoontumisajosta. Jälleen kokoontui liki tuhat harrastajaa Puruveden rannalle Karjalan Kievarin alueelle. MC-Kitee isännöi tapahtumaa satapäisen talkoolaisporukkansa kanssa. Itsekin olen ollut siellä apumiehenä monena kesänä, tosin nyt enää LVI-tekniikkaa pystyttämässä ja kiertoajelun vetäjänä.

Tämä eri puolilta Suomea kaveriporukkana mukana ollut joukko kokoontui Ponuun jälleentapaamisen merkeissä. Kovasti kaikki kiittelivät säätä, hyviä yleisjärjestelyjä, siisteyttä, maukasta ruokaa ja kokoontumisen kotoista tunnelmaa. Tullaan vastakin, luvattiin.

Kun lämpötila hipoo kolmeakymmentä celsius-astetta, on pakko vähentää vaatetusta. Niin se on, ihon alle kertyneen vararavinnon määrään katsomatta!


Viimeinen kuva on Tipin Nokka-pontikkaperinnemuseon pihalta Kiteen Särkijärveltä. Vanhan Kopola-tilan navetta on muutettu museoksi. Tämänvuotinen Ponu-kiertoajelu suunnattiin sinne. Kaikkiaan Kesälahdelta lähti "letkaan" yli 50 motoristia.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti