Kaamos verhoaa maisemaa. Tuskin neljää tuntia on päivänkajoa, kun uusi hämäryys ja pimeä valtaa tienoon. Istutettuna pihapiirissä kasvava douglaskuusi sai hetkeksi tehtävän toimia joulupuuna. On aamu, pirtissä on heräilty joulupuuhiin. Osaltaan juhlantuntua tuo vähäinen lumenhärmä, joka peittää armeliaasti myöhäissyksyn jäljiltä niin ankealta näyttävää ympäristöä.
Pikkujouluateria perhepiirissä viime sunnuntaina. Jouluruokia sai jo hieman maistella ja sitten ne laitettiin odottamaan vielä muutamaksi päiväksi. Vanha pariskunta nostaa ne aattoillan joulupöytään. Sitä ruokailua ennen on jo saunottu ja puolilta päivin asetuttu joulurauhan mielentilaan.
Aina ei runosuoni syki Pajapellon ukolla eikä sitä puoliväkisin pidäkään liikkeelle patistaa. Mennään siis tämä joulu menneen kesän ja syksyn muistojen teemassa. Niitä muistoja meille on kertynyt kesän tapahtumista ja upeista hetkistä luonnon parissa. Hyvin lämpimät muistot jäivät monista retkistä sieni- ja marjametsiin. Onneksi niitä tuli tallennettua kuviksi. Niitä katsellessa tämä mustaksi jouluksi sanottu lumeton aikakin tuntuu paremmalta. Eihän joulutunnelma ole lumipeitteen varassa. Se on meidän jokaisen sydämessä, iloitkaamme siitä!
Mieskuoron pikkukokoonpano sai kutsun keikalle muutama viikko sitten. Värtsilän pitäjäseuran ihmiset pitivät pikkujouluaan Niittylahdessa, entisen Pyhäselän kylässä. Vaikka silloinkin oli jo lähes kaamos, ennen lopullista pimeän tuloa oli vielä valoa kuvan oton tarvitsema määrä.
Navetta on muuttunut ravintolasaliksi. Tässä on viihtyisän kaunis näkymä baaritiskin suuntaan.
Lupaa kysymättä uskallan liittää muutamia kuvia pikkujoulun esiintyjistä ja yleisöstäkin. Yllä ja alapuolella olevissa otoksissa ovat keikalla olleet Kiteen mieskuoron laulajat.
Tässä sitä luodaan tunnelmaa jouluisten laulujen avulla. Joukon maestrona on mieskuoron johtaja Hannu-Heikki Hakulinen.
Värtsilän pitäjäseuran väkeä paikalla oli täysi bussilasti. Olipa kohtalaisen monta niitäkin, jotka tulivat paikalle omalla autollaan.
Juhannus on vuodenkierrossa eräänlainen joulun vastinpari. Ne tuovat kumpikin oman tunnelmansa, molemmat omalle vuodenajalleen. Viime juhannus ei kovin lämmin ollut, mutta aattoiltaan mahtui muutama tunti kesäisen lämmintä säätä. Kuvassa on näkymä Hyypiinjärvelle.
Vapaana hulmuava suomenlippu on osa juhannusidylliä. Tässä lippua liehuttaa eteläinen tuuli. Kuva on juhannuspäivältä 2015.
Havukaisten suku piti kokouksensa Kiteellä 4.7.1015. Paikka oli Kiteen koulukeskuksen Kipakka-ravintola. Suunnitelmissa on Ahvenanmaan ja Turun saariston matka tulevana kesänä. Aika tulee olemaan heinäkuun lopulla, ehkä viimeisellä viikolla. Asiaan palataan sukuseuran tiedotteessa 2016. Myös Pajapellon nurkan blogista asiaa koskevaa tietoa löytyy, mikäli tässä uudelle vuodelle selvitään.
Vihreä ja joulunpunainen ovat värejä, jotka kohtaa myös syksyisillä marjastusretkillä. Siksi komea kuva rehevästä puolukkamättäästä sopii hyvin tähän joulutervehdykseenkin. Ihmeellinen on luonnon täyteläisyys. Nöyränä sitä katselee metsässä samoileva raavas mieskin.
Kesän viimeiset puolukat kerättiin, kun lehdet olivat jo pudonneet puista. Suoraan metsästä tuodut puolukkasangot ovat "katu-uskottavia" roskineen. Kauneuteen kuuluu annos rosoisuutta, ihmisyyteen paljon epätäydellisyyttä. Niin voi ajatella näitten marjasankojen meille joulusaarnanaan opettavan. Toivotan kaikille tämän Pajapellon nurkasta blogin piirissä menneenä vuotena osan aikaansa viettäneille lukijoille mitä parhainta joulun aikaa ja onnea tulevalle vuodelle!
(Muistithan, että kuvan päällä hiirtä klikkaamalla saat ne avautumaan suurempina!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti