Pirkko haki voimaa suvun juurilta

 

Tämä hulppeanhieno kuvanäkymä on Tohmajärven Timolan koulunmäeltä. Järventauksen kylänosana oleva Timola-kulmakunta on sekin todennäköisesti saanut nimensä komealla vaaralla  joskus asuneen Timosen mukaan.

Maisteri Pirkko Timonen kirjoittaa parhaillaan henkilöhistoriaa isästään Onni Timosesta. Tämä oli ooppera- ja teatterimaailmassa 1930-luvulta lähtien. Ura alkoi Viipurissa ja johti pitkäaikaiseen pääjärjestäjän pestiin Suomi-Filmissä. Elämäntyö jatkui Kansallisoopperassa, Kansallisteatterissa ja Savonlinnan oopperajuhlilla. Sivurooleja Timonen teki useissa Suomi-Filmin elokuvissa. 

 

Keisarillisen Majesteetin päätöksellä vuonna 1819 liitettiin kolme Tohmajärven Kantosyrjän taloa Kiteen samannimiseen kylään. Yksi niistä oli Timosten pitkään hallitsema Timola, uudella tilanumerolla 13 (nyk. mm. Parviaisten osittain omistama Honkavaara-nimellä), joka melko varmasti oli Onni Timosen suvun asuinpaikka. Entisen Timola-tilan pihalla kasvoivat aikoinaan valtavat koivut. Myöhemmin niiden tilalle istutetut lehtikuuset kertovat nekin, että paikalla on asuttu todella kauan, Timoset olivat isäntinä ainakin alkaen vuodesta 1722 ja siitä eteenpäin aina 1850-luvun loppupuolelle.
 

Onni Timosen perheen juuret ovat Kiteellä ja Tohmajärvellä. Isän taustat vievät alkuperäiseen Kantosyrjän kylään Tohmajärvelle, sittemmin liitettynä Kiteeseen. Kiteellä sukua on ollut kauan myös Hatunvaaralla. Onnin äidin puolella ovat juurina Potoskavaaran Pirhoset ja Oikurit. Onnin äidin vanhemmat olivat potoskalaiset Anna Oikuri ja Lauri Pirhonen. Potoskavaarassa he asuivat viimeksi Kivenlautanen-tilalla, joka sijaitsee Riikolantien haarassa ensimmäisenä talona Kuukkelintiellä.

 

 

Pirkko Timonen Kivenlautasen pihalla. Täällä isän perhe asui aina vuoteen 1918. Talo on nyt autio.

Perhe siirtyi sitten Kiteenlahteen, Losolan pohjukalle vuonna 1918. Vanhimmat lapsista muuttivat vuosien varrella Viipuriin ja isän kuoltua vuonna 1924, sinne lähti lopulta äitikin nuorimpine lapsineen. Ajankohta oli vuosi 1929, jolloin Onni Timosella oli ikää noin 18 vuotta. Onni Timosen elämänurasta oli laaja artikkeli Koti-Karjalassa ja myös tässä blogissa helmikuussa 2016. Onnin perheen kahdesta lapsesta on jäljellä enää nuorempi tytär, Pirkko, joka on muutamia vuosia uurastanut isän elämänhistorian tutkijana. Suuren taustatyön vaatinutta ja ilmeisen kiinnostavaa teosta voitanee odotella jo tulevan joulun lahjapaketteihin.

    Pirkko Timosella oli vuosia mielessä pyhiinvaellus suvun juurille. Nyt heinäkuun puolessa välissä asia toteutui. Täällä vietetty viikonlopun mittainen aika riitti kohtalaisen hyvään tutustumiseen Kiteen komeaan kivikirkkoon ja kirkonkylän muihin nähtävyyksiin. Sunnuntaipäivä kului suurimmalta osin kiertoajeluun "juurille", Timosten ja Pirhosten asuinsijoille Potoskavaarassa ja sen läheisissä kylissä. Kun nyt jo edesmennyt Losolan Onni Havukainen oli Onni Timosen koulunkäyntikaveri ja kaveri monissa pojanviikareitten muissa puuhissa, tokihan piti käydä tervehtimässä Onnin jälkipolvea, samoilla tiluksilla asuvia kolmea veljestä.

 

Oikurila Potoskassa liittyy sukuun siellä asuneen Onni Timosen äidin, Anna Oikurin kautta. Nykyinen isäntäpari Tupu ja Jyri Vuorinen tarinoivat Pirkon kanssa Oikurilan pihamaalla. Tyttärentytär Iita seuraa kiinnostuneena.

  

 

Losolan Onnin pojat jatkavat tilanpitoa Kiteenlahdessa. Lypsykarja märehti nytkin laitumella. Pertti ja Virva Havukainen ovat vieraansa Pirkko Timosen kanssa ison terijoensalavan katveessa.

Pirkko oli lähes haltioissaan Kiteenlahden ja yleensä Kiteen upeista maisemista. Pääkaupungissa syntyneenä ja siellä elämänsä asuneena häntä viehätti asumisen ja ympäristön monenlainen avaruus ja myös siistit pihapiirit. Koko ajan on tunne, että katselee maisemia korkealta, kuin näköalapaikalta, hän sanoo. Pirkko kertoo aistivansa, että samoin tämän ympäristön kokivat hänen isänsä perhe ja suvun monet aikaisemmat polvet, jotka aikoinaan asuivat täällä ja ahersivat oman elämäntyönsä parissa.

                 

Hatunvaaralta avautuvat upeat maisemanäkymät muun muassa itään. Tässä suunnassa ovat Pälkjärvi, Matkaselkä ja Ruskeala. Hatunvaaran seutukin on ollut pitkään Timos-sukujen omistuksessa. (Kuvia klikkaamalla ne saa avautumaan näytölle isommassa ja paremmin kuvausnäkymää edustavassa koossa.)

 

Hatunvaaralla on säilynyt vanha talon hirsikehikko. Sillä saattaa olla ikää ainakin puolentoistasataa vuotta. Talo on hakattu siihen aikaan, jolloin metsistä vielä löytyi ikihonkia. Varsinkin salvoksia lähempää tarkastellen huomaa seinähirsien järeyden. Tällaisia rakennuspuita on nykymetsissä enää kovin harvassa, jos ollenkaan. Kiteeläistä kotiseutuperinnettä olisi tarpeen vaalia täälläkin. Taitavasti entisöiden rakennus voitaisiin kunnostaa nykyistä tilaansa ehompaan kuntoon - vaikkapa hanhiviikkojen arvokkaaksi tukikohdaksi.

       

Isän koulunkäyntiä, uraa Viipurin vuosina ja muuta isänpuoleisen suvun henkilöhistoriaa ei valitettavasti ole asiakirjoina säilynyt. Viipurissa tuhoutui sodan melskeissä arvaamattomat määrät arvokasta arkistomateriaalia ja perheitten omaisuutta. Ihmeellisen sattuman kautta Pirkko sai haltuunsa arvokkaan  valokuvakansion, jonka aiheena on Äänislinnan sotateatteri. Siinä kokoelmassa on yksi kuva, joka on otettu Onni Timosen ollessa siellä näyttelijänä.
    Perheen äidinpuoleisen suvun hyvin tallessa olevista arkistoista Pirkko-maisteri löysi varsin kiinnostavan asiakirjan: se on vanha, 1910-luvulla annettu Hanna Joutselan passi. Timonen kiikutti passin arvioitavaksi Kansallismuseoon, jossa heti nähtiin sen olevan arvokas harvinaisuus, vanhin lajissaan heidän kokoelmiinsa tulleena.
    Asiaan perehdyttäessä löytyi Pirkolle ihan uutta tietoa. Tosin entuudestaan tiedossa oli, että Pirkon isoäidin ja isoisän kuoltua nuorena orvoksi jääneet lapset adoptoi juuri tämä äidin isän sisar Hanna Joutsela. Hän, 1800-luvun loppuvuosina syntynyt sukulainen, kilpaili naisvoimistelijana ja harrasti kansantanhuja.

    Hänen suomalainen kansantanhujoukkueensa sai kunnian esiintyä Berliinin Olympialaisten päätösjuhlassa. Ainoana esiintyjäryhmänä se kutsuttiin itsensä Adolf Hitlerin ja Saksan kansanvalistus- ja propagandaministeri Joseph Goebbelsin järjestämille kahvikutsuille. Potretissa suomalaisryhmän kanssa poseeraavat ylimmät natsijohtajat hymyillen maireasti. Olisiko miesten mielessä jo silloin ollut Petsamon nikkeli, arvelee Pirkko. Hanna oli kuvanottoaikaan jo 46-vuotias.  
    Tuollainen näkyvyys oli melkoinen kunnia sen ajan maailmassa ja silloin kaikkialla laajasti uutisoiduissa kisoissa. Asiasta kerrottiin kuvauutisena Pirkko Timosen löytämässä Kisakenttä-lehdessä vuodelta 1936. Nykyisin kyseinen numero löytyy muun muassa Kansallisarkiston kokoelmista.
    Pirkko sanoo vakaumuksenaan, että kaikkien ihmisten pitäisi huomata kuinka tärkeää on tavalla tai toisella dokumentoida oman perheen ja suvun vaiheita sekä muuta historiaa. Valitettavan usein käy niin, että nämä asiat eivät nuorempana jaksa meitä kiinnostaa. Myöhemmällä iällä heränneen kiinnostuksen ongelma on usein, että ne joilla sitä arvokasta tietoa oli, ovat jo poistuneet ajan rajan taakse.

Aikaisempi tarina Onni Timosesta löytyy tätä linkkiä klikkaamalla:
http://kankaalanpekalta.blogspot.fi/2016/02/onni-timonen-kiteenlahdesta-thalian.html
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Fakta:

Pirkko Timonen

Kauppatieteen maisteri
Syntynyt: 1945
Asuu Helsingissä.

Perhe: Kaksi ihanaa sisaren lasta Yhdysvalloissa.

Harrastus: Tutkii omaa elämää lähellä olevia aiheita ja kirjoittaa niistä.
Kiinnostuksen kohteet: Sukujuuret, suomalainen muotoilu, italian kieli.

Omat teokset:

- Dora Jung Tekstiilitaiteilija – taidekäsityöläinen – teollinen muotoilija. Toim. Ritva Palo-oja. Vapriikki  
  Tampereen museoiden julkaisuja 99. 2007
- Dora Jung. Ed. Ritva Palo-oja and Anne-Mari Lehto. Vapriikki Tampere Museums’ publications 121. 2011
- Kattausten kulta-aika 1950-luvun designastiat Schildts & Söderströms 2013
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤